Eiliset treenit olis kyllä melkeen voinut jättää välistä! Homma alko sillä et se "meidän treenikenttä" oli jäätynyt semmoseksi luistinradaksi ettei mitään rajaa. Kumpikin joutu varomaan ihan hulluna et pysytään pystyssä, sekä Ruu että minä. Pallon perään oli hankala lähtä juokseen ku tennarin pohjat ei Ruun alla koskenut kenttään vaan toinen meni ku Pluto liukkaalla jäällä. Otettiin seuraamista ensiksi joka siis oli hieman sekaista ottaen huomioon keliolosuhteet. Vähä ite sekoilin siinä jossakin vaiheessa kun meillä tuli pieni kommunikaatio-katkos Sannan kans, oli tulla maailman pisin seuruutus-rupeama koskaan. Hyvin sain kuitenkin Ruun taas mukaan ja todellakin, vaikka lähellä katastroofia käytiin niin silti voisin sanoa suht tyytyväinen olleeni.

Sit päätettiin vaihtaa kenttää josko löytyisi parempi paikka. Löydettiin semmonen teollisuusalue joka oli asvaltille asti aurattu ja siihenhän me sit innolla parkkeerattiin. Ruu otti yhden haukkumispätkän.

Ruun kolmas kierros oli tarkotettu jääville mutta päätin ottaa alkuun seuraamista kerran eka yrittämä meni niin reisille. Alko ihan hyvin, tehtiin lyhyitä ja intensiiviä pätkiä. Sit yhtäkkiä alko autoja tuleen pihaan. Meitä luultiin nuorisorötöstelijöiksi kuten nämä saapuneet ihmiset meitä puhutteli... Mulla oli koira koko ajan perusasennossa vieressä ku Sanna yrittää hallin omistajille selvittää että ihan vaan ollaan koiria tässä treenaamassa. Saatiin sitten lupa treenata, he vaan oli naapureilta saaneet soittoja et taas on hallin pihalla porukkaa. Siellä kun oli joku nuoriso-porukka aiheuttanut pahennusta meitä ennen niin tyypithän tuli haukkana paikalle tarkistaan tilanteen. Taas keskeyty vähä treeni. Loppuun otettiin vielä liikkeestä seisomista silleen et Sanna jäi ruokapalkan kans taakse ja ite seurautin koiraa pois päin ruuasta. Sit käsky seis, itse jatkoin matkaa ja Ruu jäi paikalleen jonka jälkeen Sanna vapautti sen kupille. Mahtavaa! Saatiin useampi onnistunut suoritus alle!! Jipijeij!

Täytyy kyllä sanoa että äärimmäisen rikkonaiset treenit mutta silti Ruu keskitty todella hyvin. Koko sen ajan ku selviteltiin hallin omistajien kanssa tilannetta istu Ruu perusasennossa mun vieressä ja piti kontaktia! Siis mahtavaa kärsivällisyyttä! Täytyy nyt pian ottaa uudet treenit jossa ei kyllä saa tulla mitään ylimäärästä häiriöö ettei vaan aiheuta mitään ylimäärästä häiriöö tohon mamin pienen ajatusmaailmaan...

 

Niin ja Lasse voi paremmin kuin hyvin! Se on niin reipas et sitä on pakko pitää metsälenkeillä kiinni, muuten se revittäis niin hulluna ettei mitään järkiä. Lääkäri kuitenkin käski ihan iisisti ottamaan että selkä paranee, toinen aattelee et nyt ku on lääkitys kohdillaan niin voi taas vetää minkä pystyy... Sehän se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys. Silmänisku