Empä oo pahemmin jaksanu noista omista jokapäiväisistä treeneistä pahemmin kirjotella mut nyt on pakko avautua... Mamin pieni oli ihana! Ruun mummu (=Jussin äiti) toi meille uuden, hienon patukan treenejä varten. Oli muuten hyvä, Ruu oli siitä ihan tohkeissaan ja siinä on lenkit molemmissa päissä niin jotenkin se tuntu tästä kömpelöstä ohjaajasta helpommalta hallita ku vastaava yksilenkkinen. Olipa ollut kuulemma myyjätytön rottweilerillä samanmoinen, oli myyjä tiennyt et tämä on näille mopeille hyvä! ;) Että tuhannet kiitokset vain Maikki, tämä oli hieno tuliainen! :)

Mut asiaan. Ensin villitsin Ruuta vähän patukalla ja taistelu-leikillä, sit koira maahan patoamaan vähäksi aikaa  ja samalla vein iltapalan kentän reunaan valmiiksi odottamaan.

Seuruussa Ruu toimi niin hyvin että en ottanut sitä kuin semmosen kolmenkymmenen askeleen pätkän, heh heh! ;) Ei mitään ongelmaa! Ihanaa! En kuitenkaan valtavasta mielihalusta huolimatta alkanut hinkkaamaan käännöksiä vaan otin liikkestä istumista. Ekaan käskyyn Ruu reagoi parantamalla kontaktia ja seuraamalla entistä tiiviimmin. Tokalla käskyllä se meni niin maan hitaasti istumaan et eihän sitä tahtonut uskoa! Se vaan olis halunnut seurata ja seurata. Ei muuta ku käskyt napakimmiksi ja lopuksi varmaan karjuin jo ne mut meni kyllä koiraki nopsaa istuun. Täytyy jättää tuo seuruun hinkkaus vähän vähemmälle ja keskittyä nyt jääviin paremmin.

Sit otin vielä luoksetuloa. Oon treenannut uutta käskysanaa tälle liikkeelle kotona lyhyellä matkoilla olkkarissa. Ennen käytin käskysanaa tänne ja jotenkin Ruu on sen mieltänyt silleen et sen pitää apinan raivolla juosta mua mahaan pahki ja koittaa sen massalla kaataa mua. Tästä on seurannut semmosta et siinä vaiheessa ku oon tajunnut et se pentele ei taaskaan hidasta, niin oon ottanut semmosen vastaanottavaisen asennon siirtämällä toisen jalan taakse. Jalat suorassa seisomalla se vaan on saanut mut nurin niin on pakko ollut ottaa semmonen tukeva asento tuota nato-ohjusta varten. No enivei, ollaan opeteltu uutta käsky sanaa joka on eteen, ja se tarkottaa sitä et tullaan siihen eteen ja ihan iholle. Nyt otin ekaa kertaa tuolla uudella käsky-sanalla tuota "luonnossa" ja varauduin pahimpaan... Mun rottendami varmaan laski yks plus kaks, 'tää on on se vanha tänne-liike, tuo akkahan huijaa tuolla uudella käsky-sanalla!' Mun hunajapupu juoksi täysiä taas mua päin ja hyvä ettei sillä menny niskat nurin ku se jysähti tuohon liivin helmoihin! Musta tuntu et se on takajalkoja myöten menny musta ohi mut jotenki se pää oli vielä siinä liivin reunuksissa kiinni oikeassa paikassa. En ymmärrä....... Mut tiiivistä on eikä tuo ainakaan ujostele tulla niiin lähelle mammaa vaikka se monista koirista pelottava paikka onkin...