Olihan mamin pieni tänään treeneissä hyvä! Voi kuulkaa, toinen oli niiiiiin täpäkkänä! Otin alkuun seuraamista. Oli niin suora, niin skarppi ja terävä et oli äärimmäisen lyhyt kierros. Voi ettien että! Kunpa treenaaminen ois aina tämmöstä.

 

Toisella kierroksella noutoa kahden kilon kapulalla. Ruu oli tässäkin niin mukana et otin kolme noutoo ja sit pois. Mitä sitä hankaamaan kerran toinen oli ihan täydellinen...

 

Kolmannella kierroksella liikkeestä seisominen pariin otteeseen ja loppuun eteenmeno. Ei taaskaan nähnyt palkan vientiä mut viime treeneistä viisastuneena juoksi suoraan kentän päähän vaikkei takuulla nähnyt palkkaa. Jes, vissiin jäi jotain viime kerrasta takaraivoon.

 

Kotona sit aloin tutkiin Ruun tassuja kun huomasin kentällä ja autossa treenien välissä verta. No vammahan sieltä löytyi, kannus-antura oli keskeltä halki. Mä en tajua missä välissä se oli revennyt enkä ymmärrä miksei tuo sissi koskaan ilmota jos hän on kipeä. Luulis tuommosen nyt sattuvan kerran aika isosti oli revennyt. No, ei muuta kuin puhdistamaan ja paketoimaan jalkaa. Toivottavasti paranee sillä huomenna on lähtö Rukalle ja olishan tuo kiva jos ilman paketointeja reissu pärjättäis.

 

Ollaan muuten alettu ihan tosissaan nyt kuntoileen. Kaikkien treenien välipäivät ollaan vedetty 9-15 km pyörälenkkejä. Ollaan pyöräilty aina Jussia vastaan kun se pääsee töistä ja Jussi on poiminut meidät sitten matkalta kyytiin. Oon joka kerta käskenyt nollaamaan trippi-mittarin et pääsen kärryille monta kilsaa ollaan vedetty. Kohta mulla on taas semmonen muskeli-koira, pylly on alkanu jo pyöristyyn ja lavat pömpöttää...