Mamin pieni oli tänään kuolla! Lämpöhalvaukseen siis... No ei nyt ihan oikeesti mut kummiski. Oltiin Landbossa ja ihan uudella ratalla. Oli melkosen haastava alku. Kattelin rataa ja mietin et Ruu vetää neljä pistoa ja kiitos hei, mut sit kummiski rata vähän helpottu niin pakkohan sinne oli tyhjääki vetää.

Eka lähetys oli semmoseen pöpelikköön et meiltä jäi se melkeen kokonaan tallaamatta ku siinä ei kertakaikkiaan päässy liikkuun. Olin melko varma et Ruu ei edes irtoo semmoseen ryteikköön ja käskinki ekan maalimiehen siihen lähelle. No, toiset teki pienen källin ja maalimies olikin tarkoitettua syvemmällä mut ilmeisesti Ruu sai siitä jo keskilinjalle hajua sillä erittäin reippaasti se sinne irtosi. Nopeasti alko haukku kuuluun ja melko pitkän ilmasun sai akka heti vetää ku minä en meinannut a) löytää perille b) päästä sinne perille. Ilmasu oli ollut kaikin puolin korrekti.

Toisessa etukulmassa oli myös ukko odottamassa. Tämä etukulma ei ensimmäistä helpompi ollut. Koira piti lähettää melkeen pystysuoraa kallioo juokseen ylöspäin. Tähän jouduin lähettään Ruun pari kertaa, ekalla yrittämällä se lähti työskenteleen taakse päin ja tuli heti pois ku huusin. Uus lähetys ja suunta oli oikee ja sieltä löytyki heti ukko. Ilmasu taas ok.

Sit vedettiin parit tyhjät. Hyvin työskenteli, oli riittävän syvät ja eteni oikein.

Kolmas ukko tuottikin tuskaa. Löytö oli nopea mut ilmeisesti lämpötila verotti sillä ilmaisu oli ihan kamala! Ensinnäkään Ruu ei meinannu alkaa haukkuun ja kun se alko haukkuun niin se oli semmosta onnetonta porsaan vikinään et ei mitään rajaa! Kuuma oli ja Ruu vielä oli eka koira niin ei sille hoksannut ottaa vettä radalle mukaan. Se olis sitä ehdottomasti tarvinut ennen tätä lähetystä.

Neljäs ukko odottikin sit toisella puolella heti ja siellä kans ilmasu tökki. Haukku oli ihan karmeaa. Treenin jälkeen neiti tempas melkeempä litran verran vettä. Vähä vähempi olis piisannut mut epähuomiossa annoin sen tuommosen määrän vetää. Toisten koirat jaksoiki huomattavasti paremmin työskennellä ku niille järjestettiin väliin juomahuoltoa Ruun esimerkistä viisastuneina. Mitenhän sen vesipullon muistais ottaa mukaan liivin taskuun sinne radallekin? Muuten olin tyytyväinen neidin työhön. Pistot oli hyviä ja oikean mallisia vaikka maasto olikin melko haastava korkeuseroineen ja tiheikköineen. Onhan se hyvä ettei oo liian helppoo.