Jess!! Voin olla enemmän kuin tyytyväinen Rubyn tämän päiväiseen toimintaan tottistreeneissä! Mutta ennen sitä alotetaan aamusta...

Lähdimme reippaina tyttöinä Jennin kanssa aamulla klo 9.00 lenkille koirien kanssa. Mahtava ilma! -9 pakkasta, lunta, valoisaa... Rulla ja Ruu leikki ja riehu koko lenkin ajan. Oltaisko me lenkkeilty 1,5 tuntia noin. Ehkä hieman vajaa. Sit päiväksi kotiin nukkuun ja kerään voimia illan tottis-treenejä varten.

Hallille päästyä Ruu oli taas oma ihana itsensä. Se veti ja hyppi ja esitti kaiken maailman onnellisuus hyppyjä ku oli taas niin kiva päästä treenaan! Alotimme ensin tasamaan-noudolla. Teimme ohjaajan avustuksella ensin taas kontakti-treeniä siten et seisottiin perusasennossa, sit käsky seuraa ja samalla ohjaaja pudotti kapulan maahan. Nää suju jo aika hyvin. Sit ohjaaja halus nähdä noudon. Ruu noutaa innolla ja hyvin mutta se palautus... Se yritti taas palauttaa sitä kapulaa mulle suuhun. Eli saimme läksyksi treenata kapulan pitoa ja sitä loppuasentoa. Noo, treenasin sitä jo siinä ominpäin luppoajalla ja voi video! En hyväksyny yhtään hötkyilyjä sen kapulan kans vaan palkkasin vain ja ainoastaa sillon kun Ruu malttoi istua rauhassa kapula suussa mun edessä. Sujui muuten pikkusen hienosti! Jälleen Ruu hoksas nopeasti et minkälaisesta suorituksesta heltiää makupaloja. Siis mahtavaa!! Kaikki häsläys ja pomppinen jäi kokonaan pois jo näin lyhyen treenin aikana! Ihanaa!

Sit toiselle puolelle hallia toisen ohjaajan tykö ja näyttämään seuraamista. Kokeilin tässä vaiheessa sitä uutta palkkaus-tapaa eli ruoka suusta. Oli muuten hyvinkin ällöttävää. Seuraamisesta saimme jälleen kehuja, tiivistä ja hyvällä kontaktilla. Treenasimme käännöksiä ja saimme vain pikkuvinkkejä miten parantaa suoritusta. Näkyi kuulemma hyvin minun liikkeistä et minne käännytään seuraavaksi. Ruun on kuulemma helppo seurata minua kun näytän jo päällä ja harteilla suunnan minne käännytään ennen käännöstä. Tässäkin välin olin tyytyväinen koiraan ja sen seuraamiseen.

Otin myös omalla ajalla muutaman kerran lyhyen paikallaolon. Neiti on lopettanu sen istumaan nousemisen liikkeen lopussa! Vähä mahtavaa! Se jää maahan kun lähden käveleen pois viereltä ja se pysyy maassa kun tulen takaisin. Jes! Meidän ahkera kotiläksyjen luku on tehnyt tehtävänsä.

Treeniaikaa oli vielä jäljellä ja minä olin jo "pakolliset" liikkeet käyny ohjaajille esittämässä. Aikaa kuitenkin vielä oli enkä malttanut poiskaan lähtä joten otin uudelleen kapulan esiin. Muutaman kerran hieman eri pituisia jaksoja kapulan pitoa. Sujui tosi hyvin. Ohjaajan kans alkutunnista juttelin et edetään tässä hommassa vain näin, mutta en malttanut olla kokeilematta koko liikettä kun Ruu kerran hoksas noin hyvin sen loppuasennon. Ruu perusasentoon istumaan, minä vein kapulan muutaman metrin päähän ja käsky hae! RUU HAKI REIPPAASTI KAPULAN JA TULI SE SUUSSA ISTUMAAN MUN ETEEN!!! Ei hyppimistä, ei riehumista, ei kerrassaan mitään ylimääräistä! Teki kyllä mieli tehdä koko hallille selväksi mitä meidän lapsi juuri teki! Siis aivan mahtavaa! Pakko oli kokeilla toisenkin kerran. Jes, sama juttu. Ois pitäny lopettaa treeni tähän mutta sitä kun alkaa ahnehtiin niin sithän se homma kusee. Kolmas kerta meni huonosti ja ei muuta kuin sitä loppuasento-treeniä että saamme lopettua kunnon palkkaan ja oikeaan toimintaan. Tuli onneksi vielä useampi onnistunut suoritus joten ei muuta kuin äkkiä pois ettei mene överiksi. Voi että mää rakastan tuota hurttaa!! Upiaa, mahtavaa! Nyt melkeen harmittaa et lähdemme sunnuntaina näyttelyyn eikä päästä treenaan. ;-)