Musta on tullut niiiiiiin busy että pakostaki on jääny nää kirjuuttelu-hommelit. Mut päivitetään nyt pikkasen kummiski.

Torstaina Petikossa estehyppelyä. Ruby oli ihan täysillä taas mukana. Ilman avustuksia ei selvitty, se este kun on niin paljon kivempi kiertää ja siinä sitä sitten oltiin. Saatiin kummiski reeniryhmän avustuksella Rupsukka hyppimään. Sit otettiin aata. Ruuhan sit nopeana tyttönä päätti aina esteen harjalta hypätä alas ku silleen pääsee paljon nopeemmin. Päätettiin sit hieman hillitä menohaluja ja laitettiin nakin pala esteen juureen sille alastulo puolelle. Minä sitten fiksuna tyttönä olin vastaanottamassa Ruuta ja näyttämässä et täällä on muuten tämmöstä herkkua. Ajatuksena eikö kuulostakin toimivalta? Noo, suoritus aloitettiin. Ruu kiipes ja oli taas hyppäämässä esteen harjalta. Sit ku nyt oli kupletin juoni hippasen muuttunu niin sillä meni vähä pasmat sekasin eikä se hypännykkään silleen niin ku yleensä. Nyt sain kokea sen mistä britit aina puhuu, sain meinaan koiran selkään. Ei tuntunu hyvältä kun vajaa 37 kg rottweileriä läsähtää lapaluulle. Hippasen on paikat kuulkaa te juntturassa edelleen! Mut ei siinä mitään, jäi se ylimääränen hyppelyki pois. Mitä sitä ei oman pienen eteen tekisikään. Loppuun eteenmeno ruokakupille ja tämä oli tässä tällä erää.

Perjantaina poljettiin Katjan ja Wandan kans. Katjalla oli hienot pelit ja rensselit pyörässä ja nuo vermeet kerto et me poljettiin 11 km vauhdilla 15 km/h. Mentiin minusta ja Ruusta ihan sairaan hiljaa eli opittiin tästä ainakin se ettei oo pakko tykittää täysillä koko ajan ku poljetaan omia aikoja. Oli oikeesti hyvä et Katjalla oli tommoset hienot vermeet, voi vähän fiilistellä etukäteen et mitä sitten AD-kokeessa odottaa. Luottavaisin mielin ollaan.

Tänään sit taas lenkkeiltiin Kiran ja Sannan kans. Tulipa tytöt vielä meille iltaakin istumaan ja siinä sitä oli meidän huusholli päälaellaan. Huomenna sitten aamusta kuplettia tulee hämmentämään Weeti-päivähoitolainen. Saa nähdä miten tässä sitten käy.