Käytiin tänään katsastamassa koepaikka. Eilinen yli kolmen tunnin lenkkeily Weetin ja Wandan kans vielä verotti voimia. Ruu oli ihan matkalaukku. Se teki mut tekemisestä puuttu vietti täysin. Se mikä tässä vietittömyydessä oli positiivistä niin Ruu ei mokannut jäävissä kertaakaan. Istu ku piti istua, meni maahan ku piti mennä maahan. Mut oli se silti hankala ohjata koiraa joka oli niin rauhallinen! Voi hyvänen aika, mää oon tottunut siihen täpäkkään ja säpäkkään pikkuakkaan joka hyppii vieressä ja vaatii tekemistä. Ihan hassua. Heittelin sitten vähän kapulaa et neiti heräis ja loppuun vielä lyhyt paikallaolo.