T R E E N I Ä ! ! ! Mitä te oikeen luulitte??

Sanna halusi mamin pikkasta kokeilla. Ite olin ehkä eniten innoissaan, pääsin ensmäistä kertaa ihan oikeesti kattoon mitä se tekkee jonku muun kans. Voi hitsi, on se vaan aika hauska peli tuo mamin pikkanen! En tiiä kuinka paljon kehtaan omaa koiraa tässä hehkutella mutta vitsi et jos sen tekeminen on mun kans tuon tapasta niin ei sitä kyllä tartte hävetä olleskaan! Niin oli terävä ja täpäkkä likka että mää hymyilen varmaan vielä enstainakin täällä! Ihan mahtavaa! Yllättävän vähän otti musta häiriöö vaikka kameran kans vieressä kulinki.

Pari kierrosta Sanna teki, ekalla kierroksella seuruuta ja jäävät. Oli muuten hippasen nopiat! Oli pakko kysyä varmaan sata kertaa et tekeekö se oikeesti tolleen ne! Ihan huippua. Tokalla kierroksella seuruuta jossa Sanna puuttu enemmän edistämiseen. Molempien kierroksien päätteeksi pallo-leikkiä. Ei muuta ku pari kertaa yhteistä reeniä ja radalle hakemaan se puuttuva ALO1:n toko-kokkeista! Ite ku en vielä kerkiä ajattelemaan reenaamisen alottamista. Meillä on tosiaan raksa semmosessa vaiheessa et nyt tässä ittiä säästelemättä vielä kuukausi ainakin painetaan ja sit toivottavasti ollaan siinä pisteessä et vois vähän vetää happia. Päivät venyy älyttömän pitkiksi ja kyllä tässä on hämmästyneenä tullu katottua miten paljon ihminen voi halutessaan vuorokaudessa saaha aikaseksi. Vaikka vaikutuksetki kyllä näkkyy, pikkasen alakaa väsähtänyttä porukkaa olemaan. Mutta nou hätä, edelleen naurattaa ja samassa sängyssä Jussin kans nukutaan. Tuli kyllä semmonen palo taas reenaamaan et nyt on pakko pistää vähä pökköä lisää pesään et päästään taas Ruun kans radalle! Kyllä se vaan on maailman paras tyttö, mitähän hyvää sitä on tullu tehtyä että on tuommosen koiran saanu?