Ja lähtipä muuten kivasti liikkeelle! NauruNauruNauru Ruu on nyt viime aikoina ollut jo selvästi halukas tekemään muutakin ku vaan lenkkeilemään. Se on alkanut riehumaan ihan hulluna lenkillä ja sit ku on päästänyt sen irti niin se on vetänyt ku viitapiru menemään eikä mikään liikuntamäärä oo koskaan ollut tarpeeksi vaan remmiin jouduttua sillä on edelleenkin ollut energiaa vielä riehua siinä remmin nokassa.

 

Noo, tänään sovittiin Sannan kans sitten treenitreffit iltapäivälle. Meillä oli teemana saada hullun hauska treeni alle näin tauon päätteeksi. Leikittiin siis pallon kans ja siinä varjolla vähä sit seuruuttelin. Ruu oli ihan hulluna pallon nähtyään. Se puri sitä niin paljon et se meni rikki! JA mikä tärkeintä, saatiin kunnon rauhavaihe aikaseksi. Tuota rauhaa ei saada patukan kans koskaan aikaseksi joten täytyy sitten ilmeisesti siirtää pallolle tuo koira. Pallo suussa nimittäin korvat voi vetää rusetille, silmät voi laittaa puolitankoon ja sitä palloa voi pitää rauhassa suussa niin kauan ku mamma vaan jaksaa siinä vieressä istua ja silittää. Siis upiaa, mahtavaa! Eka kierros siis oli vaan leikkiä ja hauskanpitoa.

 

Toisella kierroksella Sanna haukutti Ruuta pallolle. Haukku muuten hemmetin täpäkästi ku tuosta pallosta on nyt niin tärkee tullut ja se oli kiva saada nopeasti takas. Edelleen, upeaa mahtavaa! Ens kerralla ku käyn ruokaa koirille hakemassa niin investoin noihin narupalloihin kerran tuo meni rikki.

 

Lähdettiin sit treenien päätteeksi lenkille porukalla. Hullu trafiikki oli metässä, ensin törmättiin toisiin lenkkeilijöihin mut onneksi Ruu oli ainoa joka hokas vieraan koiran. Ruu ei kuitenkaan koiran luo mennyt ku kutsuin sen sieltä pois. Noo, takaisin tullessa meitä vastaan sitten tulikin yksinäinen spinone. Siinä sitä oltiin ku kerättiin Sannan kans omaa porukkaa kasaan ja yritettiin tätä vierasta urosta häätää siitä pois. No eihän se mihinkään lähtenyt joten teimme semmosen liikun et Sanna otti meidän koirat ja minä otin tämän vieraan kiinni. Pannassa luki koiran nimi ja pari puhelinnumeroa, ei muuta ku soittoa. Soitin useamman kerran noihin numeroihin mutta en saanut ketään kiinni. Lopputulemana soitettiin sitten löytöeläinkodin väki hakemaan tätä koiraa. Muutama tunti lenkin jälkeen sitten tän koiran omistaja huomasi minun soittaneen hälle ja hän sit soitti takasin päin. Kerroin et koira oli löytöeläinkotiin toimitettu ja koiran omistaja oli enemmän kuin tyytyväinen. He olivat koko päivän metsässä koiraa hakeneet ja pelänneet pahinta ja olivat ikionnellisia kun kuulivat että koiralla on kaikki hyvin ja se on tallessa. Aikoivat lähteä karkulaista hetimiten sieltä kotiin noutamaan. Loppu hyvin kaikki hyvin siis.

 

Ai niin, semmonen huomio vielä että hampaanpoiston jälkeen meidän ärripurrista on kuulkaa te sukeutunut melko hyväntuulinen tyttö! Ihan niinku semmonen kiristävä vanne ois tuon pään päältä otettu pois! Myöskin muut ovat tämän muutoksen huomanneet Ruusta joten totta se taitaa olla. Hymy