Ruun kanssa pakattiin kimpsut ja kampsut torstaina ja käännettiin auton nokka kohti Vaalaa. Alla oli huonosti nukuttu yö, syystä että minä annoin Ruulle ison iltapalan jossa oli mukana ruuan tähteitä. Tunnin päästä kuulin kun Jussi antoi Ruulle uudestaan 'ole hyvä'-käskyn mikä Ruulle tarkoittaa että on lupa syödä. Oli kuulemma koira näyttänyt keittiössä niin nälkäseltä että hän päätti sen ruokkia... Tästä seurauksena Ruulla oli maha vähän kipeänä ja jouduin käyttämään sitä yöllä pari kertaa ulkona. Matkalle lähdettiin ja ensimmäinen pysähdys Hirvaskankaan ABC:llä. Aukasin paketti-auton ovet ja voi virda! Ruu oli ripuloinut omaan häkkiin, sillä oli häkki paskassa ja pylly ja häntä täynnä sitä ittiään! Ei muuta kuin koira pois autosta ja ulkoilemaan. Yritin soittaa kasvattajan kuumaan linjaan josko oltais päästy käymään pesulla mutta Terttu oli koulussa eikä vastannut puhelimeen. Häkin alusta roskiin ja minä sain ruokaserveteillä yrittää puhdistaa Ruuta. Onneksi tämän huolto-aseman yhteydessä oli apteekki niin sain ostettua heti droppia koiralle. Arvoin siellä mitä teen, jatkanko matkaa vai käännynkö kotia. Päätin jatkaa matkaa kerran olin jo sen verran pitkällä sekä olin saanut ensiapua hommattua koiralle ja tiesin mistä ripuli johtui ettei siis kyseessä ollut mitään sen vakavampaa sairastumista. Ruulla valskas maha vielä seuraavan yön ja olipa kiva leirikeskuksessa ravata yöllä koiran kans pihalla. Vielä mukavampi oli perjantaina lähteä metsään kahden huonosti nukutun yön jälkeen.

Metsään kuitenkin mentiin ja ekana oli tason tsekkaus. Kouluttajana haussa siis Jouni Lihavainen. Meillä meni eka treeni ihan käteen, siis niin penkin alle kun vaan voi mennä. Koira toimi ja teki hyvät pistot mutta ohjaajan toiminta sai semmosta ruoskaa että huh huh. Jälkeen päin kouluttaja kyllä kaikkien kuullen kertoi että ajoi mut tahallaan tekemään virheitä. Reilu aloitus siis kaikin puolin. Iltapäivän toinen treeni menikin sitten paremmin. Lähetin Ruun tyhjälle pistolle ja eihän se sieltä pistolta meinannut tulla vaikka olisin päällään hoosiannaa laulanut. Koira juoksi ensin 50 metriin, ei löytöä. Ei muuta kuin matkaa lisää 50 metriä ja loppujen lopuksi meistä kukaan ei enää tiennyt miten kaukana mulla koira juoksee. Meille siis hyvin luontevasti tuli leirin teemaksi hallinta ja sen varjolla risteilyn opetus... Vaikka Ruu muuten toimii ja tottelee tänne käskyä niin olen kuitenkin tietämättäni opettanut sille semmosen tavan et hakumetsässä se saa sikailla joten miksi se olisi nyt totellut luoksetulo-käskyjä kun ite oon sille opettanut et täällä ei tarvi totella. Ruu on tullut autosta hyppien ja pomppien ja vetäen kuin höyryveturi ja minä en oo tehnyt mitään asialle, ajatellut vaan et kiva kun koiralla on virtaa ja intoa toimia. Sit kun oon pistolle sen lähettänyt niin sieltä on aina maalimies löytynyt joten Ruu on oppinut et tänne metsään tullaan hänen ehdoilla ja minne vaan minä sen irti lasken niin sieltä löytyy maalimies eikä se tarvi siinä etsinnässä muuten mun apuja. Oikein hyvä päivän avaus siis kaikin puolin, kouluttaja näki meidän ongelman mut samalla sen että ite etsiminen ei se ongelma ole.

Seuraavana päivänä alettiin sitten treenaamaan hallittavuutta yliheitto-treenin avulla. Tarkoitus oli siis saada Ruulle mielikuva et kun minä huudan keskilinjalla täällä niin se on yhtä kuin maalimies on tuolla toisella puolella, äkkiä siis äiskän luo. Niin ja se täytyy lisätä et jatkossa Ruu tulee sitten autosta seuraten ja löytöjen jälkeen keskilinjalle palataan seuraten. Tokana päivänä tämä vielä hieman tuotti vaikeuksia, Ruu ei aluksi meinannut uskoa mun asenne-muutosta tähän hommaan. Mut enivei, yliheitto-treeni. Annoin Ruun avustajalle joka meni koiran kans 40 metriin metsään, minä jäin keskilinjalle ja maalimies vastaavasti toisella puolen keskilinjaa kymmeneen metriin. Kun kaikki oltiin paikoillaan, alkoi maalimies Ruuta kutsuen etenemään 50 metriin piiloon. Kun maalimies oli älämölön lopettanut ja päässyt piiloon, kutsuin Ruuta keskilinjalta ja siitä sitten suoraan vauhdissa lähetin sen toiselle puolen. Tehtiin tätä melko monta toistoa. Sit koira autoon ja miettimään asiaa.
Iltapäivällä muistuteltiin tästä asiasta toistamalla treeni pariin kertaan ja sit kokeiltiinkin asiasta hieman  ei erivariaatioita. Lähetin Ruun mm. tyhjälle joka ei enää kestänytkään puolta päivää vaan koira jopa reagoi mun tänne käskyyn! ;) Jes jes jes! Selvää edistymistä havaittavissa muutaman treenin päätteeksi.

Kolmantena päivän jatkettiin samalla asialla. Uskokaa tai älkää, otin koiran autosta joka seurasi löysässä remmissä mun vasemmalla puolella, SE OLI LÄHETYKSISSÄ IRTI!!!! Hallelujaa! Minä oon aiemmin saanut toisella kädellä pitää pannasta kiinni ettei koira karkaa ja nyt se istui siinä missä piti ja odotti lähetyskäskyä. Koira jopa palasi tyhjiltä pistoilta ja niihin tehtiin vaan keskilinjalta yliheitto toiselle puolen missä olikin maalimies odottomassa. Koira kiinni ja taas seuraten keskilinjalle, kaikki ylimääräinen hötkyäminen oli pois mutta kuitenkin Ruu oli into-piukassa edelleen hakemaan ukkoja vaikka treeniä oli alla paljon. Aivan  huikeaa etenemistä ja oikeastaan kaikki vaan sen takia että minä muutin niin radikaalisti omaa käytöstä. Leirin päätteeksi saatiin ohjeita ja meille ohjeet oli risteilyn opetus ja edelleen tämä hallinnan treenaaminen. Olin kyllä leiriin äärimmäisen tyytyväinen vaikka raskaita päiviä olikin. Musta tuntuu et me edettiin valovuosia tässä hommassa Ruun kanssa.

Nyt mulla makaa omassa sängyssä reporanka koira jonka pitäs päästä täällä treenaamaan mahdollisimman pian lähinnä omistajan uuden innon vuoksi! ;) Kiitos koko leiripoppoolle, kivaa oli ja minä ainakin opin paljon! :)