Tänään lähdettiin treeneihin vähän häntä koipien välissä. Olin päättänyt jo ennen treenejä et jos narttuilut jatkuu tänään niin me vedetään siinä tapauksessa lonkkaa loppu-juoksujen ajan. Joten vailla mitään odotuksia siis lähdimme. Ekalla kierroksella otin pikkasen seuruuta ja temmon vaihteluita. Jumantsuka! Koira ei ollu olleskaan paskempi! Siis olishan se monelta osalta parempikin voinut olla mut huomioon ottaen viimeaikaiset esitykset niin voinpa jopa sanoa olleeni hieman ylpeä. Otin pari oikeesti pidempääkin pätkää et pääsin vähän muistuttaan asioista ja samalla pääsin vähän testaan missä se kipuraja näin juoksuisena menee. Ei kovin paljon huomautettavaa. Nostattelin Ruuta pikkasen haukuttamalla ennen pätkiä ja sekin toimi. Loppuun muutamat luoksetulot ja sit autoon.

 

Toka kierroksella kokeiltiin taas tota haukkua. Eiliset ja toissapäiväiset ja kaikki mahdolliset ongelmat oli taas pois! Siis oikeesti! Sanna oli kentällä vaikka miten päin ja aina tuo vaan tuli paukuttaan tasaseen tahtiin. Hyppi jopa etujaloillaan rytmiä hakien! Ihan mahtavaa! Alkuun vähä törmäili mut otti ite tosi hyvin etäisyyttä et pääsi hyppiin etutassuilla. Jes jes jes!! Kesti ihan hyvin pidempiäkin pätkiä. Tosi hyvä, tämä päivä toi kyllä ihan sikana taas itseluottamusta mulle tähän hommaan! Olispa valtaosa treeneistä tämmösiä niin tätähän tekis ihan mielellään!