Niin ne vaan päivät menee, kohta jo juhannus eikä ole yhden yhtää sanaa kirjotettavaksi treeniblogiin. Koirat on olleet hunningolla jo pitkän aikaa, oon yrittänyt Ruun kanssa jaksaa jonkun kerran viikossa polkea ettei vaan mene remmi-lenkkeilyksi. Eipä noista tosin kumpainenkaan ole tullut valittamaan muuttuneita elinolosuhteita. Mua alkaa tosin harmittamaan ihan hulluna tämän kauden valuminen hukkaan. Mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän harmittaa haku-koe jossa koira löysi kaikki ukot muttei haukkunut viimeistä... Polte päästä ottamaan revanssia olis melkoinen mutta ei oo ehtinyt kokeen jälkeen treenaamaan yhden yhtää kertaa niin saahan tässä haaveilla. No, ehkä me tässä pian pääsemme metsään ettimään ukkoja taas! Jos vaikka alottais etsimällä ensin kokonaisen haku-ryhmän. 

Viime viikon puolikkaan olin työreissulla Malagassa. Ruu oli kuulemma ikävöinyt meikäläistä. Oli kuulemma itkeskellyt kotona, vahtinut rappukäytävää ku haukka ja jopa nukkunut ulko-ovella mitä tuo ei oikeasti ole ikinä tehnyt! Sitten ku sunnuntai-yönä kotiin tulin niin Ruu ei edes tervehtinyt mua, tuli luokse kun kutsuin mutta pään käänsi pois eikä pienen rottweilerin häntäkään heilunut. Jaksoi vielä eilisenkin mököttää mulle mutta tänään oli taas pieni tyttö iloisena vastassa. On vissiin antanut anteeksi tämän maasta poistumisen.

Mutta eipä tässä, me aletaan kohta muuttaan!