tiistai, 6. huhtikuu 2010

Ruu Karjala 25.6.2006-6.4.2010

Ruu on tänään siirtynyt paremmille haku-metsille. Päätös oli äärimmäisen vaikea mutta toivottavasti oikea.

 

Ruuhan on ikänsä ollut vaikea koira. Jo samana päivänä kun Ruu kotiutui, tuli ensimmäistä kertaa mieleen että minkähän sitä on tänne pirttiinsä hakenut. Ruu on rakastanut olla numero yksi aina ja mamin pienenä se on numero yksi saanutkin olla, ehkä vähän turhankin kanssa. Jos joku asia ei ole sujunut Ruun toivomalla tavalla, se on mielipiteen ilmaissut ja toisinaan hampaiden kanssa. Ruu on pentueen ainokaisena saanut pienestä asti olla kukkona tunkiolla eikä ole oikein oppinut semmoisia normaaleja lauma-käyttäytymissääntöjä minun mielestä. Se ei ole koskaan osannut esim. leikkiä toisten koirien kanssa ja välillä sillä on ollut muutenkin käyttäytyminen toisten koirien seurassa hieman ristiriitaista. Koskaan en ole nähnyt että Ruu olisi toiselle koiralle alistunut enkä myöskään ole koskaan nähnyt Ruun alistuvan yhdellekään ihmiselle.

Nyt pääsiäisenä, viimeisenä lomapäivänä Rukalla Ruu sitten puri yhtä Elisaa tavalla joka oli minusta täysin anteeksiantamatonta. Pelattiin illalla korttia ja Ruu nukkui pöydän alla jaloissa. Elisalla tippui yksi kortti maahan ja kun hän oli korttia lattialta nostamassa, nappasi Ruu käteen kiinni. Ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, oli toisella keskellä kämmentä reikä. Päätin, että tämä on nyt viimeinen kerta kun Ruu ketään satuttaa. Onneksi ei kuitenkaan pahemmin loppujen lopuksi käynyt mutta en ala odottamaan sitä hetkeä kun jotain pahempaa voisi käydä. En kuitenkaan voi aina joka tilanteessa koiraa vahtimassa olla kuten tapahtunut tilanne kertoo.

Ruu on aina ollut koira, joka on vaatinut meiltä jatkuvaa valppaana oloa ja tarkkailua. Esim. Lassea ei tarvitse koskaan missään tilanteissa pelätä ja miettiä sen reaktioita mutta Ruuta on aina pitänyt pitää silmällä ettei sillä mene hommat överiksi. Siksi päätös nyt oli seuraavanlainen, en ota sitä riskiä että joskus jossakin tilanteessa käy huonommin tai vaikka kohteena on lapsi.

 

Kaikesta huolimatta, Ruu on ollut ja tulee aina olemaan meille erittäin rakas ja tärkeä koira. Se on ollut koira isolla koolla, sen kanssa on ollut ilo harrastaa ja opetella palveluskoira-lajeja. Se on ollut koira joka on aina rakastanut tekemistä ja se on kestänyt kaikki kokemattoman ohjaajan virheet. Se on ollut enemmän kuin uskalsin toivoa saavani rottweileriä hankkiessani, se on ollut elämäni koira omalla tapaansa. Se on ollut meille enemmän kuin perheenjäsen ja tämä tilanne on meille äärimmäisen vaikea. Ihan käsittämätöntä että Ruu on poissa.

 

Alla kaksi viimeisintä kuvaa Ruusta. Kuten kuvasta näkyy, Ruu lähti terveenä, reippaana ja elinvoimaisena. Toinen kuva sitten onkin jo ensimmäisen piikin jälkeen.

 

 

 

Nuku hyvin pikkuinen, maailman rakkain rottweiler-tyttöni.

keskiviikko, 31. maaliskuu 2010

Treenii, treenii....

Olihan mamin pieni tänään treeneissä hyvä! Voi kuulkaa, toinen oli niiiiiin täpäkkänä! Otin alkuun seuraamista. Oli niin suora, niin skarppi ja terävä et oli äärimmäisen lyhyt kierros. Voi ettien että! Kunpa treenaaminen ois aina tämmöstä.

 

Toisella kierroksella noutoa kahden kilon kapulalla. Ruu oli tässäkin niin mukana et otin kolme noutoo ja sit pois. Mitä sitä hankaamaan kerran toinen oli ihan täydellinen...

 

Kolmannella kierroksella liikkeestä seisominen pariin otteeseen ja loppuun eteenmeno. Ei taaskaan nähnyt palkan vientiä mut viime treeneistä viisastuneena juoksi suoraan kentän päähän vaikkei takuulla nähnyt palkkaa. Jes, vissiin jäi jotain viime kerrasta takaraivoon.

 

Kotona sit aloin tutkiin Ruun tassuja kun huomasin kentällä ja autossa treenien välissä verta. No vammahan sieltä löytyi, kannus-antura oli keskeltä halki. Mä en tajua missä välissä se oli revennyt enkä ymmärrä miksei tuo sissi koskaan ilmota jos hän on kipeä. Luulis tuommosen nyt sattuvan kerran aika isosti oli revennyt. No, ei muuta kuin puhdistamaan ja paketoimaan jalkaa. Toivottavasti paranee sillä huomenna on lähtö Rukalle ja olishan tuo kiva jos ilman paketointeja reissu pärjättäis.

 

Ollaan muuten alettu ihan tosissaan nyt kuntoileen. Kaikkien treenien välipäivät ollaan vedetty 9-15 km pyörälenkkejä. Ollaan pyöräilty aina Jussia vastaan kun se pääsee töistä ja Jussi on poiminut meidät sitten matkalta kyytiin. Oon joka kerta käskenyt nollaamaan trippi-mittarin et pääsen kärryille monta kilsaa ollaan vedetty. Kohta mulla on taas semmonen muskeli-koira, pylly on alkanu jo pyöristyyn ja lavat pömpöttää...

maanantai, 29. maaliskuu 2010

Vesisadetta...

Oltiin tänään taas tottistelemassa. Alkuun paikallaoloa. Ku saatiin koirat maahan, alko pieni vesisade muuttua ihan kauheeksi vesisateeksi. Oltiin just lopettelemassa paikallaoloa niin Ruu nousi istumaan. Se oli ihan läpimärkä ja jäässä, mut eihän se voi ite päättää millon mikäkin homma loppuu. Kävin sit komentamassa toista maahan, ei auttanut. Laitoin tassut väkisin maahan, ei auttanut. Lopputulemana istuin toisen selkään ja se autto. Siinä Ruu vielä makas hetken ja sit pikkupätkä seuruuta, palkka ja autoon lämmitteleen.

 

Mietin et mahtokohan toinen ottaa itteensä moisesta kohtelusta mutta ehän sillä mittään ollut hampaankolossa ku toista kierrosta alotettiin. On se vaan niin kiva koira kun ei tuommoset pienet komentelut tunnut missään... Seuruuta ja heittelin palkaksi palloa et pääsi oikeen juokseen. Hyviä pätkiä.

 

Toka kierroksella taas vähän seuruuta ja tahdin muutoksia. Tosi täpäkkä ja skarppina, jes! Sit luoksetuloja. Lyhyeltä matkalta tosi hyvä, muutama metri väliä ja himmailu alkaa. Hemmetin hemmetti!

 

Vika kierroksella henkilöryhmää pitkästä aikaa ja sit eteenmeno tositosi pitkältä matkalta! Ruu ei nähnyt palkan vientiä ja ensimmäistä kertaa sillä loppu usko palkan olemassaoloon. Tuli takasin ja lähetin uudestaan hieman lyhyemmältä matkalta. Taas loppu usko. Kolmannella kerralla lähdin juokseen Ruun perään josta Ruu sai uskoa juosta tarpeeksi kauas. Sieltähän se purkki löytykin! Käytiin yhdessä toteamassa et täällä se on ja ei muuta ku takas alkuun sadan metrin päähän. Nyt Ruu juoksikin suoraan kentän laitaan ja suoraan. TOSI TOSI HYVÄ TREENI! Ruulla loppui usko tekemiseen mut kuitenkin kuitenkin se sai vahvistuksen et todellakin sinne kentän laitaan kannattaa ja pitää juosta, oli se matka mikä tahansa. Aion jatkaa tällä linjalla, eteenmeno palkat aina kentän äärimmäiseen päähän ja mahd. paljon matkaa jotta Ruu oppii juokseen vaikka 300 metriä mikäli niikseen tulee. Kuulostaa suunnitelmalta...

lauantai, 27. maaliskuu 2010

Olosuhde-herkkä koira

Karsee sohjo-keli! Olosuhde-herkkä koiranihan ei voi istua märällä joten hiukan aiheutti allekirjoittaneelle harmaita hiuksia.

Eka ryhmäpaikallaolo Äxyn kans. Ruu jäi itekseen vielä paikallaoleilemaan ku Äxy lähti töihin. Tuli yhteensä reipas vartin paikallaolo. Ihan hyvä aloitus. Kävin sit hakeen rekun hommiin ja otettiin luoksetuloja. Paljon hyviä lyhyeltä matkalta mutta muutama päin peetäkin mennyt tuli, Ruu kun ei halua istua rapakoihin...

 

Tokakierroksella seuruuta. Hyviä pätkiä mut voi vee noita perusasentoja!!!!!! Lähes koko ajan sai muistuttaa et ihan totta sinä istut siinä märällä sohjolla jos minä niin sanon!

 

Kolmas kierros muutama luoksetulo ja eteenmeno. Olin vieny palkan valmiiksi kentän laitaan eikä Ruu nähnyt sitä. Oli ihan täpinöissään ja juoksi suoraan kentän laitaan vaikkei tiennyt onko siellä mitään! Mahtavuutta!

maanantai, 22. maaliskuu 2010

Nyt melkonen rasti kalenteriin kaikki!!

Oltiin meinaan KOKO perhe tottistelemassa! Kyllä, Jussikin! Wohoo! Sain ajaa kentälle ja samalla kun sammutin auton, Jussi ilmotti et kotiin en muuten saa enää ajaa... Melekosia otuksia nuo miehet...

Ruulla oli hyvin samankaltaiset treenit ku lauantainakin. Ensialkuun kunnon hetsaus-ärsytys-kiusaus. Pidettiin ihan superkivaa Ruun pallolla Sannan kans. Voi vinde, pahin taisi olla kun vieritin narupallon kahden metrin päästä Ruun nenän alta. Hieman neiti rottweiler siinä paikkaa tärisi ja lipo huuliaan mut ei noussut... Sain sentään pari virhettä Ruun tekemään ja pääsin palautetta antamaan. Kyllä se vielä oppii! Hain sit parille lyhyelle seuruu pätkälle sen siitä maasta, oli muuten täpäkkä!

 

Toisella kierroksella jäävistä istuminen ja seisominen takapalkalla. Eka istuminen tais jäädä seisomiseksi, muuten ei huomautettavaa. Tähänkin treenin alkuun kiusaaminen ruuan kans. Minä heittelin narupalloa ja Sanna kiusaus ruualla. Ruu luuli joutuvansa ilmeestä päätellen ilmaisu-treeneihin ja yritti muutaman kerran maasta komentaa Sannaa mut vaiensin kaikki äänet. Maassa ei mölistä! Hyvä pätkä tämäkin.

 

Vika kierroksella sitten lisää painetta näiden paikallaolo-kiusausten kans. Jussi huolehti et Ruu pysyy paikalla ja minä otin Lassen kans lyhyen tottispätkän Ruun nenän alla. Ai että, tää oli pienelle rottweilerille melkeen liikaa! Eihän hänen mamma nyt voi huomiota toisille jakaa! Tätä täytyy ottaa useemminkin! Ensinnäkin papparainen oli ihan liekeissä plus että tää jos mikä oli hyvä ärsytyskeino Ruulle! Lassen mentyä autoon, Ruulle lyhyttä seuruuta jonka jälkeen luoksetuloja lyhyeltä matkaa. Ei ongelmia mut hetikö matka meni yli seitsemän metrin, alko hidastelu mut tuli kuitenkin tiivisti. Hain sen etäisyyden missä tätä ongelmaa ei vielä ilmennyt ja treenattiin tältä matkalta tätä luoksetuloa. Täytyy ottaa muutama treeni tältä etäisyydeltä toistoa ja katsoa onko vaikutusta. Loppuun ennen eteenmenoa täyskäännöksiä.

 

Sit ilimootusluontosena asiana et oon tänään ilmottanut ja maksanut Ruun kahteen kokeeseen tähän keväälle. Ekana käydään pieni tason tarkistus toko-koe, josta haetaan kisajännitystä plus et nään virheet mitä se tekee kun tajuaa etten puutu niihin. Kisajännityksen kannalta tää on ehkä vähä huono sillä en jostain syystä ole jaksanut ainuttakaan toko-koetta vielä jännittää mut katsotaan josko tällä kertaa. Sit ilmotin tuon myös toukokuulle haku-kokeeseen. Vielä ei oo aikoihin toivookaan maastoon pääsemisestä kiitos lumien, mut ollaan me niin paljon siellä tahkottu et kai se osaa... Ennen 4-vee synttäreitä HK2 on tavoite mikäli kokeisiin mahdutaan ja päästään! Sit syksyllä voivoi-voittaja! Eiköhän tässä oo pienelle rottweilerille ihan tarpeeksi yhdelle kautta...