Tänään oli Seropisäntäilyt Hyvinkään vinttikoira-radalla. Ruu oli joukkueeseen ilmotettu mutta ite en saanut töistä vapaata jotenka kiitos Sannalle joka on päivän mamin pikkasesta huolehtinu! :) Sanna siis haki Ruun ja niimpä tytöt oli porukalla painellu radalle. Hieman ennen Ruun vuoroa Sanna oli ottanut Ruun autosta ihmettelemään touhua. Eilen kokeiltiin hommaa silleen et Ruu juoksi Sannan luokse kutsusta ja näin oli tarkotus tuollakin toimia. Mamin pikkanen oli vaan hitusen kerännyt lämpöä siinä radan varressa viehettä katsoessaan et Sanna oli tehnyt päätöksen et Ruu juoksee vieheen perässä! Huh huh! Toinen ei oo koskaan viehettä nähnykkään ja eka yrittämä on vielä kilpailussa jossa on paljon muitakin ihmisiä ja koiria ja extra-hälinää joka puolella! Ja mitä tekee Ruu... Se on nyt virallisesti tuulennopea rottis!! Mamin pikkanen kellotti 80 metrille ajan 6,5 sekunttia! Jäi muuten kuulemma aika monta koiraa taakke... ;) Vertailun vuoksi mainittakoon et vinttikoirat veti tuon matkan aikaan 5-7 sekunttia. Ruun vedon jälkeen oli kuuluttajakin ihmetellyt megafooniin et melkosen ajan pisteli rottweiler! :D :D :D Ruun juoksun jälkeen oli ongelmia aiheuttanut kuulemma Ruun kiinnisaanti, Ruu kun olisi halunnut saada vieheen uudelleen liikkeelle ja jatkaa tota hommaa.

Oli muuten pakko soittaa Kivikselle ja kysyä et mitä siellä Ukon takana olikaan, tottiksissa mulle on sanottu Ruun muistuttavan käytöksellään lapinkoiraa ja nyt siinä on vielä vinttikoiran vikaakin. Taidan omistaa siis seropin! ;) Tosin on tuota Ukkoakin kuulemma vinttariksi joku joskus tituuleerannut... ;)

Sit tähän emännän pieksämiseen... Päätin tänään ihan huvikseen kokeilla onko Ruu enää olleskaan kartalla jälkihommissa. Sanna teki Ruulle minijäljen, 150 metriä arviolta ja keppejä neljä, kulmia tais olla kolme ja mutkia matkassa monta... Jälkivaljaat sai Ruun selvästi oikeaan tunnetilaan, se oli ihan tosissaan lähdössä jäljestämään ja jäljestikin jo autolta janalle. Tein ihan vasiten pikkasen janatreenin eikä ollu muisti menny olleskaan, Ruu nosti jäljen niinku piti ja lähti oikeeseen suuntaan. Vauhtia oli taas vaikka muille jakaa mut se nyt oli tiedossakin. Pari ekaa keppiä nousi kivuitta ja aina kepeillä rauhoittelin koiraa. Ja eiku etiäpäin. Kolmas keppi nousi kans helposti mut sit alkoki emännän kivut. Mamin pikkanen sit päätti hypätä päin näköä samalla ku ite olin kumartumassa ottamaan keppiä. Samantien ku Ruu oli jysähtänyt siihen naamalle niin tajusin et nyt muuten meni hampaat. Lohkes muuten meinaan ihan kiva pala etuhampaasta ja taivaalla näky tähtiä tällin johdosta. Piti pikkasen aikaa huilia ja ottaa männystä tukea. Jälkeähän ei tietenkään voinu jättää kesken vaan pakkohan se oli tehdä homma loppuun. Tais vissiin tärähtää pää hyvin Ruullakin sillä loppujälki meni Ruuksi erittäin rauhallisesti. Viimisen kepinkään kans ei ollut ongelmia. Sit vaan nakkia ja koira irti valjaista. Ruusta homma oli niin kivaa et se jäljesti vielä autolle ja karkas autolta tien toiselle puolen jäljestään vielä Kirankin jäljen, jonka tosin Kira oli jo selvittänyt... Sanna tuumi jäljen päätteeksi et JK1:n ei ois Ruulle hankala pala. Ihan hyvä tälleen yli vuoden tauon jälkeen! :D Saapa nähä kumpi tulee eka, HK1 vai JK1... ;)

Mut no joo, ensin maanantaina hammaslääkäriin korjaan leegot ja toivottavasti sitä ennen olis tää hedari ohi. Viime yönä otin Ruulle vakuutuksen mut ei mahda mennä ainakaan siihen piikkiin mun uudet etuhampaat, vois ehkä vakuutustäti hieman ihmetellä et ihanko seuraavana päivänä vakuutuksen ottamisesta ne hampaat sit meni. Mun onneksi tuo rakas kepo on minut vakuuttanut, kaippa se korjaa menetetyt hampaatkin. Et tämmöstä taas tänne...