Sanna tuolta pohjois-Suomesta on laskeutunut Klaukkalaan ja pakkohan mun oli heti se treeneihin houkutella. Ainoo vaan että nää meän treenit oli viittä vaille yöllä! Mikä sitä saa koiraihmisen lähtemään yhdeksän tunnin työpäivän päätteeksi syömättä kentälle?? Noo, tutkimattomia on herran tiet ja niin sitä koko kotimatka töistä tuli hanille soiteltua et miten se Ruun treenikassi nyt pitikään pakata. Kotona oli kaikki valmiina joten ei muuta ku koira autoon ja hommiin!

Alkuun jääviä, ihan ok mitä nyt edisti hulluna ja kohelsi. Saatiin kummiski onnistuneita suorituksia. Nää ei kovin hirvitä koetta ajatellen. Täytyy vaan muistaa karjasta käsky niin kovalla et ei oo epäselvää oliko se maahan vai istu. Oon yrittänyt nyt saada treeniin sillälailla järkiä et liikkeet tulee aina peräkkäin, ensin istuminen ja heti perään maahanmeno.

Tokalla kierroksella otin pidempää seuruuta ja korjailin edistämistä. Mitenhän sitä muistaa kokeessa et jos koira edistää niin en voi peruuttaa saati tehä vasemmalle käännöstä? Myöskin täyskäännökset ilman sihinöitä meni ihan hyvin.

Kolmas kierros leikittiin noutoa ja se oli niin kivaa mamin pienestä! Heittelin kapulaa vaan ja pidettiin hauskaa. Vois alkaa tätäkin hiomaan semmoseksi oikeeksi liikkeeksi taas pikkuhiljaa, se kun on liikkeenomaisestikin tullut joskus esihistoriassa opiskeltua... Loppuun vielä oli pakko käyttää tilanne hyväksi, Sanna kentän laitaan ja Ruu haukkumaan. Käskin palkata hyvästä alotuksesta kun treeneissä ollaan toimittu silleen et minä oon sanonut millon se palkka tulee. Ruu on oppinut sitä ounastelemaan silleen et kun saavun löydölle niin se haukkuu vähä niinku maalimiestä ja samalla kysyy multa et joko piisaa. Nyt sit tuli vaihteeksi palkka suoraan maalimieheltä ku tiesin et Sannan kans siitä ei tuu ongelmaa. Näin täytyy kentällä ottaa tätäkin niin saa Ruu uskoa siihen et aina ei oo pakko haukkua hamaan tappiin vaan se voi joskus tulla vähän nopeempaankin se palkka.