Jälleen oli sunnuntai-treenien aika. Luulin et isäinpäivä hulinat ois saanu Ruun hieman väsähtäneeksi, mutta kaikkea kanssa! Semmonen virtapiikki se taas siellä oli. Mun mielestä kenenkään muun koirat ei kohella siellä aivan koko ajan jotakin. Yksi ohjaajista toivoi omalle koiralleen samanlaista energiaa mitä Ruulla on. Voisin aivan hyvin lahjoittaa puolet!

Mutta asiaan. Ensin otettiin luoksepäästävyys. Meidän osalta meni joka kerta mönkään. Ruun mielestä hänen täytyy pussata jokaista kouluttajaa jotka käy meidän likellä. Oikein lihapullatkaan ei tällä kertaa saanu pyllyä pysymään maassa. Sen jälkeen paikalla olo. Ruu jää hyvin maahan mutta ongelma on se minun luoksetulo. Sillon se meinaa pompata istuun. Yllättävän hyvin kyllä tällä kertaa pysy maassa. Olin itse ihan tyytyväinen toisin kuin kouluttaja. Saimme tehtäväksi harjoitella maassa oloa siten että menen Ruun eteen maahan kyykkyyn ja syöttelen sitä lihapullilla. Harjottelin jo hallilla sitä ja nopeaälyisenä tyttönä Ruu oli taas pian kartalla miten kannattaa toimia et saa helposti pullia. Jes!

Sitten este. Ruu hyppää esteen yli mielellään ja jää melkeen aina seisoon sen toiselle puolelle. Tais nyt muutaman kerran istahtaa maahan. Tästä en oikeen osaa sanoa juuta enkä jaata. Mun mielestä se on harjoitusmääriin nähden hyvin hanskassa tämä liike. Estettä voisi melkeen enemmän olla treeneissä mukana et pääsis sitä treenaan. Voisi melkeen joku päivä kun itsellä on vapaata niin pakata koirat autoon ja käydä hieman hallilla treenaan. Vois Ruulle ottaa tokoa ja Lasselle agilityä.

Mutta asiaan jälleen. Esteiden ja paikallaolon jälkeen toisen kouluttajan luo ja treenaan luoksetuloa. Siinäkin liikkeessä tein pari kertaa silleen et jätin Ruun istuun, kävelin pois, käännyin ja kävelin takas. Ruu istu hyvin paikalla ja ei muuta kuin palkkaa. Sit taas istu, minä kävelen eteen, käsky, koira eteen ja siitä sivulle. Hyvin meni kun avitin Ruuta käsillä. Ilman käsiapuja Ruu oli hieman hukassa. Oon opettanu sen hakua varten aika tarkkaan seuraan mun käsiä ja kieltämättä oon sortunu tähän myös tottiksessa. Juttelinkin kouluttajan kans et voisin alkaa kokeeksi palkkaan Ruuta sylkemällä sille omasta suusta palkan. Sillon siltä jäis se käsien kyttäily. Mitähän herkkua sitä keksis minkä saattais omaan suuhun laittaa? Täytyy vissiin kalkkuna-nakkeja lähtä ostaan... Mut tätä aijon ehdottomasti kokeilla. Eli palkka tulee jatkossa vain ja ainoastaan mun suusta. Tietenkin patukka on asia erikseen, sitä en omaan suuhun ala tunkemaan! ;-)

Luoksetulon jälkeen harjoittelimme ruutua. Vietiin Ruun kans yhdessä lihapullaa rasiaan, sit pois ruudusta, lähetys ja minä tuun sen jälkeen kehumaan Ruuta kun se seisoo ruudussa. Täytyy saada koira oppiin tämä hyvin ennen kuin aletaan yhdistaan tähän maahan meno vaikka siitäkin jo oli puhetta.

Kaiken kaikkiaan olin tällä kertaa tyytyväinen koiraan. Onhan se vauhdikas ja energinen mutta on se kiva kun ei tarvi ite riekkua kuin apina et saa koiraa syttyyn. Ja kyllä varmasti ikä tekee tehtävänsä kunhan neiti vain pääsee varttumaan.

Ensi viikonloppuna me ei sitten tokoillakkaan vaan käymme pyörähtämässä Jyväskylässä näyttelyssä! Kiva kun rotikat on niin aikasin et saamme lähtä joskus kuuden korvilla ajeleen... Noo, Johanna saa pitää mua hereillä vaikka nipistelemällä jos meinaan alkaa pilkkiin. :-)