Olin viime viikonlopun Stadissa äplistelemässä plantaasia mikä tuli hankittua sekä muutenkin hoitelemassa asioita niin jäi sunnuntain tottikset väliin. Äiti oli meillä ollut koirien kans viikonlopun ja hyvin olivat selvinneet. Ruu oli lauantaina herättänyt äidin hyppäämällä sen päälle sänkyyn ja alkanut samalla nuolemaan hulluna. Äiti oli hieman säikähtänyt moista herätystä ja naureskeli et melkoinen tappaja tuo meän koira osaa olla.

Mut asiaan, tänään siis hallille treenaan. Mentiin ihan kylmiltään näyttämään ensin toiselle ohjaajalle liikkestä istumista. Ruulla oli paljon virtaa mut malttoi kuitenkin hoitaa hommat ja kävi istumaan reippaasti käskyn käydessä. Ekalla kerralla se ei kuitenkaan malttanut pitää persettä kentässä vaan se hilautui mua vastaan kun kävelin takas sen tykö. Muuten hyvin meni ja Ruu sai kehuja reippaasta suorituksesta.

Toiselle puolen hallia treenaan luoksetulon loppuasentoa. Jostakin syystä en oo tähän kauheesti panostanut. En oikeen itekään tiiä miksi, kuitenkin tärkeä homma. Treenattiin sitä ja lyhyellä matkalla nakkien avustuksella Ruu pelas ihan hyvin. Jonkun kerran tuli vinoon eteen muta sitä sai kuitenkin ohjattua suoraksi. Pidemmällä matkalla se jäi vinoksi mut saatiin muutama suorakin luoksetulo tehtyä.

Omaksi iloksi sitten otin seuruuta ja käännöksiä, hyvin män. Liikkeestä istumista ja paikallaoloa treenattiin myös. Jostakin syystä paikallaolo nyt vastustaa, Ruu ei meinaa pysyä paikalla kun tuun sen viereen. Keskityin treenaan sitä paikallaoloa kun tuun siihen viereen.

Sit otettiin vielä liikkeenomaisesti jokainen pitkältä matkalta luoksetulo. Koira maahan ja ite kävellen hallin toiseen päähän. Ruu pysyi maassa ja kun huusin käskyn tänne niin se tuli kuin nato-ohjus. Ei taaskaan minkäänlaista jarrutusta vaan se juoksi täysiä pahki ja mulla hieman paikka horjui. Kohtalaisen suoraksi se kyllä jäi mutta ei ihan nappiin kuitenkaan. Pitää vissiin semmoset molarin suojat hommata et tuon kans voi treenata, se kun tykkää tuosta päälle ryntäilystä...

Lopuksi vielä porukalla paikallaolo. Ruu pysyi hyvin maassa ja jopa siinä paikassa mihin sen jätin vaikka palkkailin välissä. Onnistuneen suorituksen palkitsin nakkaamalla NEU-purkin selän taakse ja siihen lopetimme tämän kerran treenit.

Lassesta vielä muutama sana, voi miten sydäntä kylmää kun siitä on tullut yhtäkkiä niin vanha. Sillä on viime kesästä asti ollut kaikennäköistä pientä kremppaa. Tänään päätin et Lassen pitkät lenkit on nyt tullut tiensä päähän. Se on jo pidemmän aikaa jaksanut lenkkeillä puoli tuntia-45 minuuttia reippaasti. Sit se alkaa jätättään ja sitä saa välillä nykiä mukaan. Sit se alkaa linkuttaan oikeaa etutassua. Yleensä se linkkaus on mennyt ohi kun ollaan hetki pidetty taukoa. Nyt noita linkkauksia on alkanut tuleen enemmän ja tänään alko tuntuun et päästäänköhän me kotiinkaan kun koira linkkas kolmella jalalla ja välillä itki kun jalkaa niin särki. Kotia päästyä se vaan istu jalka ylhäällä ja välillä ulahteli. Epäilen, et sillä on kulumia siinä. Me ollaan pikkusen liian aktiivista elämää vietetty sillon Lassen nuoruudessa ja epäilin jo sillonkin et jonain päivänä se saa tästä kärsiä. Kaikki kuitenkin oli silloin sitä mieltä et antaa mennä vaan kun kerran koiralla on virtaa ja menohaluja. Itekin olin niin aivoton sillon et en aina tajunnut panna stoppia niihin hommiin ja nyt mulla sydän itkee verta et oon rikkonu tuon ihanan otuksen. :'(  Muita vaivoja sillä on nyt joku jatkuva ittensä rappaus johon en tajua mitään syytä. No, täytyy mennä päivä kerrallaan ja katsella miten vanha herra jakselee.