Sain kirjoitettua tämän päivän jutut tähän ja olin juttua julkaisemassa niin enköhän onnistunut poistamaan kaiken tekstin... Hyvä Hanna, hienoa.

Niin... Tänään oli päivällä aivan mahti-ilma! -6 pakkasta ja aurinko paistoi. Lähdettiin kaverin kans metsään lenkille ja tietenkin koirat mukana. Ennen lenkkiä otettiin Ruulle pikkusen ilmasua ja hyvin likka toimi ottaen huomioon et mun kaveri oli eka kertaa maalimiehenä. Nähtiin lenkillä kolme hevostakin ja hienosti Ruu handlas oudot otukset.

Ilta menikin tuttuun tapaan hallilla treeneissä. Pakkanen oli auton mittarin mukaan välillä jopa -17 kun hallille ajeltiin. Otettiin ensimmäinen 15-20 minuuttia itsenäisesti treeniä. Seuraamista, käännöksiä oikealle ja vasemmalle, liikkeestä maahan menoa. Ruu toimi taydellisesti! Siis niin hienoa toimintaa meän likalta et meinas itku päästä, olin niin onnellinen saavutetusta tuloksesta. Nouto oli ainoo mikä mätti. Ruu pelleili kapulan kans ja päädyin ottaan ihan semmosta nakkelu-treeniä siihen et saatais nouto pysymään kivana liikkeenä. Mahtavan aloituksen jälkeen pikku paussi ja ulos hallista. Ulkona oli sen verran kylmä et Ruu nosteli jalkoja kun paleli.

Tultiin takaisin halliin ja oli meidän vuoro saada ohjaajalta apua. Normaalisti sunnuntain treeneissä on kolme vetäjää, mutta tällä kertaa paikalla oli vain yksi. Olimme saaneet tehtäväksi valita yksi ongelma-liike johon ohjaaja sitten paneutui. Valitsin meidän ongelma-liikkeeksi luoksepäästävyyden. Otettiin ensin homma silleen et Ruu perusasentoon ja ohjaaja vain käveli meidän ohi. Ei mitään ongelmaa. Sitten pyysin ohjaaja tulemaan Ruun viereen. Ruulla alkoi häntä vispaamaan niin et luulin sen hermo-kontrollin pettävän mutta ei, se pysyi perusasennossa ja säilytti kontaktin vaikka ohjaaja seisoi Ruun toisella puolella! Aivan mahtavaa, ihanaa! Sama uudestaan, taas Ruulla alko häntä pyöriin mutta sen hermot piti, kontakti ei pudonnut ja Ruu istui perusasennossa. Niin mahtavaa, ei me ihan suotta olla hommia näköjään ropsittu kun tulosta alkaa pikkuhiljaa tuleen. :) Ihanaa, näinä hetkinä sitä tietää miksi jaksaa koiran kans harrastaa, mahtava fiilis kun vaikeudet voitetaan tai ainakin ollaan lähellä voittoa. Ehkä ensi kerralla Leena saa jo koskea Ruuta ohimennen vierelle saapuessa.

Toinen yhdessa tehtävä juttu oli minuutin paikallaolo. Ruulla ei mitään ongelmaa, se pysyi maassa eikä edes vilkuillut muita koiria maassa ollessaan. Huikea saavutus ottaen huomioon mitä oon noissa ekoissa blogi-jutuissa kirjoitellut.

Muiden lähdettyä jäätiin vielä ohjaajan kans kaksin halliin tarkoituksena tehdä Ruulle pidempi treeni ilman palkkaa ja lopettaa homma mega-palkkaan. Ajatuksena kaunis, mutta käytännössä ei ihan toimiva juttu sillä Ruu oli aika väsynyt jo pitkän treenamisen jälkeen. Mietinkin tuossa kotia ajellessa et voitaiskohan joku kerta ottaa tämmöstä ihan silleen et me tultaiskin treeneihin vasta vartti ennen lopetusta ja ottais sit tämän pidemmän treenin. Pääsis palkkaan kunnolla semmosesta oikein innokkaasti ja reippaasta suorituksesta. Jos me koskaan kisoihin päästään niin me ei lämmitellä yhtään ennen tottis-osuutta, kylmiltä vaan kentälle! :D Pitääpä kysäistä oisko mahdoton ajatus jäädä joku toinenkin kerta viisi minuuttia yli-ajalle ja yleensäkin jättää tuo varsinainen "treenitunti" pois. Ruulle kun riittäisi ihan hyvin hallitreeniksi 10-25 minuuttia.

No mutta, otettiin ihan silleen liikkeenomaisesti ensin seuraamista. Ruu oli jo väsähtänyt joten liikkeelle lähtö oli hieman huono. Ruu oli vapaana joten en päässyt remmistä nyppään niin älähdin sille hieman. Sitten neiti nosti katseen ja loppu seuraaminen oli ihan ok. Käännökset suju ja pysähtymiset ihan ok, ei huono muttei sitä parasta Ruuta kuitenkaan.

Seuraavaksi liikkeestä maahan meno. Taas lähtö oli hieman lätsähtänyt mutta nyt kuitenkin kontakti piti. Ruu meni ekasta käskystä maahan. Nousi kuitenkin harmittavasti istumaan ennen kuin kerkesin käskyä antaa. Siihen kaatui tämä muuten ihan onnistunut liike.

Viimeiseksi luoksetulo. Jätin Ruun istumaan ja sain kävellä aivan hallin päähän ennen kuin matka riitti. ;) Liike meni reisille minun mokasta. Alkoin kaivamaan NEU-purkkia taskusta ennen kuin annoin käskyn tänne, joten Ruu ennakoi ja lähti juoksemaan luokse liian aikaisin. Ei muuta kuin koira takasin ja uudestaan. Jätin Ruun istumaan ja tällä kertaa Leena käski käydä välillä palkkaamassa istumisesta ennen luoksekäskyä. Saatin homma pakettiin ja treenit ohi. Näitä kokeenomaisia treenejä pitäisi tehdä enemmän. Jotenkin sitä itsekin on erilailla terävänä kun odottaa liikkeenohjaajan käskyjä. Ja muutenkin tulevaisuutta silmällä pitäen et tottuis tähän "komenteluun." ;) Niin että kiitos Leenalle, kun jaksoit jäädä meitä vielä preppaan tunnin jälkeen, tiedän et kummiski luet tämän niin kiitokset välittyy. ;) :)

(...enää en jaksa oikolukea tätä etten vaan poista mitään. Joten sori kirotushäröt hyvät ihmiset!)