Tai niinhän sitä luulis. Hannan Ana järjesti meille yksityisopetusta Haapsaaren Jannelta. Minä olin jälleen rento kuin rautakanki kun puheeksi tuli palkat... Tosimiehet tai -naisethan ei makkaralla palkkaile joten kehiin taas patukka-/pallo-räpellystä. Ruu oli jotenkin ihan puissa, se ei saalistanut kunnolla eikä myöskään purrut kunnolla. Hävetti vähän neidon esitys mutta onneksi oli kuitenkin ammattilainen koiraihminen ja Janne sanoikin että ei vissiin oo pentuna pahemmin viettien avulla leikitetty koiraa. Muutama ok pätkä kuitenkin saatiin tehtyä ja kasapäin hyviä neuvoja mitä lähtä jatkossa tekeen. Ehkä en vielä lahjoita narupalloa ja patukoita eteenpäin... Janne puuttu samaan asiaan ku Artsi viime treeneissä, meillä ei ole selkeää tottisrituaalia ennen treeniä ja koira on vähän tutkalla ennen ku aletaan mitään tekeen. Molemmat toisiltaan tietämättä antoi saman neuvon millä virittää koiraa, istuminen tai makaaminen. Eli koira autosta kentän laitaan istumaan tai makaamaan hetkeksi, siinä se samalla patoaa itseään ja automaattisesti virittyy oikealle taajuudelle. Jos esim. koesuoritus alkaa paikallamakuulla niin sen ei siis näin pitäisi olla koiraa laskeva juttu vaan se siellä käynnistelisi itse itseään. Hyvä neuvo, tuli testattua käytännössä kotimatkalla.

Kotimatkalla oli pakko pysähtyä vielä vähän treenaan. Olin nimittäin jakanut iltapalan taas osiin rasioihin ja laittanut jokaiseen annokseen vähän spesiaaliherkkuja niin ne oli pakko tuhlata pois ennen kotiin menoa. Jätin Ruun istumaan auton viereen ja vein ruuan toiselle puolen parkkiruutua, ja mitä tekee koira. Inisee perään ja takajalat tärisi innosta vaikka toinen istui märällä asfaltilla! Hehee kun oli helppo viritellä koiraa... ;) Tänään on ainakin tottisteltu!