Treenattiin tänään hieman toisenlaisella kokoonpanolla ja vieraalla kentällä. Mukana oli Sanna ja Kira ja toisena suorittavana parina Olga ja Jopo.

Ruun ensimmäisellä kierroksella otettiin niitä luoksetuloja. Lyhyellä matkalla homma ok, emäntäkin muisti oikean käskysanan. Sit pidennettiin matkaa ja mitä tekee ohjaaja, huutaa taas väärää sanaa! Voi perjantaina!!!!!!! Onneksi koira ei niin paljon siitä häiriintynyt että ois peli menetetty. Lopuksi vielä vähän seurailua.

Toisella kierroksella Ruu sai haukkua ja homma hoidettiin purutyynyllä. Aluksi Ruulla oli hieman enemmän intoa ku älliä mukana ja lopultako se älli tuli niin unohtu vähä into. Tilanteeseen kyllä vaikutti se että minä olin tolppana siitä syystä että koira ei olisi suoraan tyynyssä kiinni, se ehkä vähän söi innostusta ku ei päässytkään siihen suoraan maalinaisen iholle.

Mietin tuossa taas hulluna tätä meidän treenailua ja tulin siihen tulokseen et meillä alkaa olla liikaa tässä nyt muuttujia mukana. Homma täytyy yksinkertaistaa ja äkkiä, saada sitä kautta paremmin rutiineja koiralle mutta ennen kaikkea ohjaajalle. Ohjaajan motoriikka oli taas kovilla kun palkka vaihtuki patukkaan. Ehkä me nyt pysymme tässä palloleikissä ja teemme vaikka aina kolme perättäistä treeniä samalla tavalla ja sitten taas muutamme käsikirjoitusta kolmiin seuraaviin treeneihin. En tiedä. Periaatteessa ku ei ole semmosta mitään isoa yksittäistä ongelmaa, tässä vaan nyt haetaan semmosta hienosäätöä. Ehkä pitäs joku massiivinen ongelma jostaki kehittää niin muu tulis ku itsestään...