Joten ei muuta kuin perhe Karjala pieneen Hiaceen, pieneen Hiaceen kohti Pe-tik-ko-a! Pakotin tuon kepon mukaan jotta onnistuisi estehyppely. Kepo oli hyvin vastahankainen mutta lahjonta, uhkailu ja kiristys toimii siihenkin ihan yhtälailla kuin tuohon Ruuhunkin.

Jussi seiso esteen toisella puolen ja minä toisella puolen. Hyppeli niin kivasti siinä et korotettiin este sitten metrin korkeuteen. Jumaleissoni, se hyppeli vielä kivemmin sitä!! Mamin pikkanen! Ei kolistellu kertaakaan eikä kiertäny tai mittään! Hyvä, hyvä...

Kokkeiltiin sitte ihan huvikseen sitä oikiaa pk-aata. Pari kertaa saatiin Ruu siittä yli mut se oli sen verran haastavaa et siirryttiin sitten sen loivemman aan pariin. Siinä ei ollu mittään ongelmaa, Ruu toimi niin ku pitikin.

Sit lopuksi seuruuta. Oli muuten tsäpäkkä koira! Ei olla aikoihin oltu tottis-treeneissä ja  tauko on näköjään tehny ihan hyvää. Just eilen viimeeksi rva Kasvattajalle valitin puhelimessa et Ruu kaipais pientä selkäsaunaa taas et sais siihen sen tekemisen meiningin. Ruu kun vetänyt viime aikoina tottista käpälät korvilla ja liibalaapaillut vaan. Pause on näköjään ollut ihan paikallaan.

Loppuun vielä eteenmeno jossa megaherkku-palkka ja sit poies.

Jeejee, mamin pieni! <3