Tänään oli taas tottistreenien aika. Myöhästyimme pikkuisen treenien alusta, johtuen ihan minun töistä plus pitkästä matkasta hallille. No, ei onneksi jääty mistään paitsi. Tämän päivän ohjelmassa oli liikkestä paikalle jääminen ja seuraaminen. Ruu ei vielä oikein osaa sitä liikkestä seisomaan jäämistä, joten me keskityimme vain yleensäkin siihen käskyn opetteluun. Ruu kyllä fiksuna tyttönä nopeaa hoksaa asioita et mitä kannattaa tehdä jotta makupaloja irtoaa, niin nytkin. Harjoiteltiin asiaa ihan vaan silleen et mää peruuttelin ja Ruu nuoli mun kättä, nyrkin silmässä kun oli lihapullaa. Sit käsky seis ja samalla pysähdyin itsekin. Muutaman kerran Ruu kävi siinä istumaan mutta hoksas sitten nopeaa et lihapullan saakin jos jää itse seisomaan.
 
 Sitten toinen ohjaajan kans harjoiteltava asia oli seuraaminen ja lähinnä siinä sen kontaktin pitäminen. Sain Ruun kontaktin ihan mielettömän hyväksi sillä et sanoin sille pari kertaa perusasennossa seuraa. Ruulla tipahti heti kontakti ja se oli menossa eteenpäin ku se tajus et tuo akka ei sit lähtenykkään. Tein niin muutaman kerran joista se kahdella ensimmäisellä kerralla nytkähti eteenpäin. Kolmannella kerralla Ruu jäikin jo katsoon silmiin et mennäänkö me vai eikö mennä. Pikku-juttu mut iso vaikutus! Neiti seurasi ihan hillittömän hyvin ja erittäin tiivisti tuommosen pikkukikan jälkeen. On se joskus pienestä kiinni tämä koirankoulutus.

 Muuna väliaikoina keskityin treenaamaan myöskin sitä liikkestä maahan menoa. Voi video, tuleekohan se liike koskaan ikinä onnistuun meillä?? Ruu saatto mennä maahan mutta lähti sitten ryömimään mun perään. Tai sitten se ei vaan malttanut mennä maahan ja oli niin kuin ei ois käskyä kuullutkaan. Tai sit se löi perseen kenttään ja kävi istuun. Ja välillä se yritti huijata sillä et se jäi puoliksi istuun ja puoliksi maahan. Olin jo välillä ihan hiilenä mutta mitä siitä on hyötyä jos koira ei kunnolla osaa, niin se ei osaa.

 Lopuksi otettiin vielä paikallaan olo. Meillä se meni plörinäksi siinä et Ruu ei oikein malttanut olla paikalla. Mut mikä oli positiivistä niin saatoin käydä välillä sitä palkkaamassa! Huima parannus aiempaan! Se välillä pysyi maassa vaikka kävelin viereenkin. Ehkä se pikkuhiljaa tästä... On se vaan niin lapsellinen vielä. Huomaa kun seuraa muita siellä kentällä joilla on vanhempia koiria niin ihan niillä on erilaiset vinkeet ja eleet kuin tuolla. Ehkä se iän myötä hieman tasottuu... Mutta ei sillä, leikkisää ja voimakkaan saalisvietin omaavaa koiraa on ihan kiva kouluttaa kun ei tartte turhia hetsata et sais sen johonkin innostuun.