Jatkoimme samaa treeniä kuin aiemminkin, ohjaajan motoriikan parantamista... Vitsi kun se näyttää NIIIIIIIN helpolta niillä jotka sen osaa, mutta miten se voi muuttua niin hankalaksi kun itselle annetaan koira, remmi ja se saamarin patukka. Siinä vielä kun muistais vapautus-käskyn niin huh huh... Perusasentoa ja palkkausta hinkattiin siis. Eka yrittämä oli huono, Ruu edisti ja meidän seuraaminen meni lähes yksinomaan siihen et kaarrettiin vasemmalle jolloin edistäminen vaikeutui lähes mahdottomaksi. Toisella yrittämällä ohjaaja otti patukan ja treenas Ruun. Vitsi miten hyvin se sai Ruun kuuntelemaan kun pakotteet oli oikea aikaisia ja kehut myöskin. Ei voinut kuin kateellisena katsoa vierestä miten sen homman pitäisi toimia. Ompahan itsellä tavotetta taas kerrakseen. Sanoinkin tuossa äsken Jussille et vaikka miten huomenna kitisen ja vingun niin pakottaa mut aamulla tuohon parkkipaikalle treenaamaan ennen kuin alan aamuhommiin. Katsotaanpa miten blondin käy, saammeko treenattua...