Käytiin tänään Laukaassa moikkaamassa kasvattaja-Terttua. Terttu teki Ruulle jäljen ja sillä välin me Jussin kans poljettin Ruulle ruutu. Ruudussa ei mitään kummempaa, Ruu toi kolme esinettä melko nopsaan.

Sit hetkeksi huilaamaan ja jäljen perään. Metsässä tuuli vähän pyöri ja sotki jälkeä joka ei ollut kerennyt painua vielä juuri ollenkaan. Alkuun janatreeni. Ois muuten tullu kokeessa täydet pisteet. Ruu lähti täysiä janaa kohti ja otti jäljen samantien ja vielä oikeaan suuntaan. Jäljestäminen oli ihan ok, ihan liikaa vauhtia mut sehän se on Ruun ongelma. Pysy kyllä jäljellä vaikka tuuli yritti typyä sekottaa. Sit tuli hieman ongelmia. En oo koskaan tiennyt et metsiä sadetetaan mutta nyt tuli semmonenkin nähtyä. Keskellä metsää kauheat sadettimet isolla matkalla ruutas vettä! Ruu hoksas sadettimet, haukahti niille ja minä komensin jatkamaan hommia. Jatko töitä samantien ja seuraava keppi kun löytyi niin palkkaamisen jälkeen edelleen sadettimet häiritsi. Ruu ei ensikäskyllä lähtenyt jatkamaan jälkeä vaan jouduin antamaan uuden käskyn lähteä hommiin. Lähti jälleen jäljestään, liian lujaa niin ku aina. Kaikista hauskinta oli et Terttu oli tullut sadettimien läpi ja meidän jälkikoirakin jäljesti sadettimiin ja kastuttiin sitten molemmat. Tuommosissa olis häiriötä kerrakseen voittajan kokeeseen, jälki sadettimien läpi. ;) Erottuis ainakin jyvät akanoista. :D Mut kaikki kepit löyty ja sehän se on tämän lajin idea.

Sit kattoon ihania pikkupikkupentuja. Siellä oli Ruun siskon pentuja viisi kappaletta. Aivan ihania pötkyjä! Kuusi viikkoisia reippaita rottweilerin alkuja! Pari pentua erityisesti pisti silmään, on se hauska miten toisaalta niin samanlaiset pennut on kuitenkin kaikki niin erilaisia. Kotimatkalla kysyin Jussilta et kiinnittikö mitkään pennut mitenkään erityisemmin huomiota. Jussi oli tykästynyt kans näihin samoihin pentuihin mitä minä katselin hieman enemmän. Toki kaikki oli ihania mutta ainahan noista ne lempparit löytyy. :)