Käytiin pitkästä aikaa Suvin ja Janin kans treenaamassa.

Ekalla kierroksella Ruun kans leikittiin ja samalla otettiin seisomisia. Ei tehnyt kertaakaan väärää asentoa, nyt oikeesti täytyis saada tämä liike kuntoon! Suvilta tulikin vinkkiä mitä täytyy heti kokeilla seuraavissa treeneissä. Kotona oon saanut tämän kyllä sille mallille et mun kärsii kaks askelta ottaa käskyn jälkeen. Jos otan enemmän matkaa niin lähtee hiipiin perään! Huuto  Miten tuo koira voi tarvia niin sikana toistoja tajutakseen jotain?? Tai lähinnä yhdistääkseen osaamansa asiat yhdeksi kokonaisuudeksi???

Toka kierroksella mentiin lihapulla-palkalla ja otettiin lyhyitä seuraamispätkiä, eteentuloja ja siitä sivulle siirtymisiä. Kyl se vaan niin on et tuo vire on niin toista pallon kans mut toisaalta näin Ruun saa hyvin kuulolle ja vähä enemmän skarppaamaan. Muuten se menee niin helposti siihen riehumiseen. Oon hommannut Ruulle semmosen pallotelineen jonka laitan vyölle. Ruu kun on niin pieni ja minä niin pitkä niin täytyy se vyö laittaa ihan lanteille ettei Ruu ala kahdella jalalla seuraamaan! Nauru Saa nähä kuin kävely enää onnistuu saati mistä löydetään riittävän pitkä vyö... Silmänisku

Kolmannella kierroksella Jani haukutti Ruuta. Eka kerralla meni vähä kiljumiseksi mutta hyvin haki tahtia etutassuilla. Toisella kerralla käskin Janin seisomaan ja sillon tuli haukku kyllä hyvin. Tuo pallo on ihan yliveto tähän haukuttamiseenkin. Ruulla on hirvee hinku saada se pallo ja haukku on sen mukaista.

 

Lassen terveisiä sen verran että Rimadyl-kuuri puree. Koira on taas levollinen, oma itsensä. Melko surullista sinänsä jos toinen tarvitsee jatkuvan kipulääkityksen siihen että voi olla rauhallinen. Täytyy nyt tämä kolmen viikon jälkeen katsoa palaako rauhattomuus vai mitä tapahtuu. En vaan haluaisi kipulääkkeillä toista pitää mukana tässä elämässä vaikka se niin reipas ja energinen onkin. No, täytyy miettiä.