Voi taju-aisti!! Meni niin reisille treenit että harvoin menee! Ruu kun on viime aikoina hienosti haukkunut kentällä niin päätin että tänään siirretään sama homma mettään. Ja paskan marjat... Neiti esitti elämänsä surkeimman esityksen! En ymmärrä miten voi kaikki kosahtaa näin pahasti yksissä treeneissä. Ensteks Ruu jäljesti maalimiehille, sit se haukku miten sattuu ja kylläpä se yhden maalimiehen jättikin! Kävi kattoon et moi, täällä sä oot ja tuli mun tykö. Siis oikeesti! Ei se tota oo koskaan ennen tehny! Sanna oli vika maalimies ja ajattelin vielä et edes se sujuis ku Ruun mielestä Sanna on niin ihana ihminen, no ei sujunu ei... Oli ehkä huonoista esityksistä huonoin. Ruu haukku Sannaa ja välillä katteli mua siihen malliin et joko äiskä voisit kans tulla tänne. Yritettiin sit ottaa kaks kertaa uusiksi tämä vika mut ei siltikään ollut semmonen esitys mitä olisin halunnut kuulla.

Yritin koti-matkalla miettiä syitä tähän romahdukseen. Suurin syy taitaa olla kuitenkin nuo juoksut. Ruuhan muuttuu juoksujen aikana ihan täysin eri koiraksi ja näköjään se sit kans unohtaa samalla kaiken oppimansa. Toinen syy on se et tän haukkumisen kans on nyt soudettu ja huovattu niin paljon et se on yksinkertasesti edelleenkin hieman pihalla löydöillä et miten täällä tällä kertaa saa toimia. En tiedä.

Niin ja kylläpä tuo neiti hormoonihirviö vielä yhden yllätyksen esitti ennen ku päästiin sisälle. Otin koirat autosta tarkotuksena käyttää ne pissalla ennen ku mennään sisään. Sit meitä tulee tiellä vastaan semmonen vanha mummo jolla oli liikkuminen hieman hankalaa ja sillähän oli vielä kädessä sontikka. Ei kylläkään auki mut olipa kumminkin. Ruuhan bongas sen jo heti kaukaa ja alko tuijottaan sitä. Arvasinkin jo siinä kohtaa tulevan ja komensin sen viereen ja käskin olla hiljaa. No eihän se hiljaa pysynyt... Läppä aukes tietenkin ku mummo alko oleen siinä likellä, karjasin sille niin kovaa ku jaksoin et hiljaa ja kopsasin sitä Lassen flexillä kylkeen. No eiköhän sitten tämä meidän himonussija-Günther huomannut tilaisuutensa koittaneen ja se tulee sieltä korvat rusetilla Ruun pyllyä nuuhkimaan. Sitten Ruu ärähtää Lasselle ja samalla minäkin sitä komennan kauemmaksi. Tän mummon päähän pyöri siinä vaiheessa ku tunturipöllöllä ja totta kai Ruu hoksas sen taas ja alko sille äriseen et mitä meitä tuijotat. Taas sama show alusta, minä komennan Ruuta, sitten Lassea ja taas Ruuta. Argh!!! Mää en liiku mihinkään juoksu-aikoina, opetan Ruun hiekkalaatikolle ja pysyn kotona.